Monen opiskelijan resilienssi on ollut koetuksella koronan myötä. Etäopiskelu ja epävarmuus tulevasta on rankkaa, mutta jokainen voi vahvistaa omaa resilienssiään.

Jokainen meistä tarvitsee resilienssiä elämänsä aikana – ja jokaisesta meistä sitä myös löytyy. Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selviytyä ja palautua hankalista tilanteista kuten kriiseistä tai stressistä.

– Se voi olla yllättävä tai pitkäkestoinen ja kuormittava tilanne. Resilienssin avulla pystyy toimimaan, ja palautumaan niin ettei kuormitus jää päälle, opintopsykologi Sanni Saarimäki sanoo.

Jotkut ihmiset ovat luontaisemmin enemmän resilienttejä kuin toiset, mutta jokaisella on myös murtumispiste.

– Tähän liittyy ihmisen persoonallisuuden piirteitä, kuten avoimuus uusille asioille ja joustavuus. Resilienssiä voi myös harjoitella oman kokemuksen myötä.

Omien tunteiden tunnistaminen, hyvinvoinnista huolehtiminen, sosiaaliset suhteet sekä avun pyytäminen muilta ovat kaikki tapoja vahvistaa omaa resilienssiä.

– Voi myös pohtia, miten aiemmista haasteista on selvinnyt ja yrittää oppia siitä. Meillä kaikilla on mahdollisuus kehittää resilienssiämme omista lähtökohdistamme, Saarimäki sanoo.

Yhteisöllisyydestä apua

Sanni Saarimäki painottaa, ettei resilienssi ole pelkästään kriisitilanteiden voimavara.

– Resilienssiä tarvitaan myös arjessa, mutta erityisesti silloin kun kohtaamme yllättäviä haasteita tai vaikeuksia.

Monille esimerkiksi opiskelu saattaa aiheuttaa pitkäkestoista stressiä, ja silloin resilienssiä tarvitaan päivittäisellä tasolla. Saarimäki huomauttaa koronakriisin vaatineen jokaiselta resilienssiä.

– Moni on kokenut paljon epävarmuutta. Resilienssi voi auttaa sen käsittelyssä ja sietämisessä.

Yhteisöllisyydestä voi olla apua, eli toisten tukemisesta, mutta myös toisiin tukeutumisesta tarvittaessa. Saarimäen mukaan on tärkeää tiedostaa, ettei kenenkään tarvitse osata ja pystyä kaikkeen.

– Jos huomaa, että kaverilla on vaikeuksia, on tärkeää tukea häntä olemalla läsnä. Kuuntele ja kysy voitko tehdä jotain. Ei kuitenkaan tarvitse pystyä korjaamaan toisen tilannetta.

Esimerkiksi opintojen kanssa kamppailevaa kaveria voi auttaa omien taitojen mukaan. Saarimäki painottaa, ettei kenenkään kuitenkaan tarvitse olla toisen terapeutti. Sen sijaan hän toivoo meidän antavan enemmän myönteistä palautetta toisillemme arjessa.

– Myönteinen palaute vahvuuksista auttaa jokaista selviämään.

Resilienssi ei ole pelkästään selviytymistä

Resilienssiä voi myös määritellä ryhmän tai yhteisön kautta. Silloin se muodostuu yksilöiden yhdistämistä tavoitteista – joukko tukee yhteisessä päämäärässä.

– Hyvä opiskelukulttuuri onkin parhaimmassa tapauksessa resilienssiä ylläpitävä ja edistävä. Siihen liittyy usko siitä, että voimme selvitä tästä yhdessä, Saarimäki sanoo.

Myös optimismista on hyötyä resilienssin kannalta.

– Jos jonkin asian kokee mielekkääksi ja tärkeäksi, myös haasteiden läpi meneminen on helpompaa. Vaikeuksia on helpompi kestää, kun tiedetään jonkin tarkoitus.

Sekä opintojen aikana että työelämässä jokainen kohtaa tilanteita, joista ei itse pidä, mutta resilienssin avulla niitä sietää paremmin ja osaa mennä eteenpäin.

– Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hyväksytään passiivisena vääryydet, vaan että myös lähdetään korjaamaan asioita.

Varsinkin ainejärjestö- ja kiltatoiminnassa opiskelijat toimivat yhteisen asian puolesta ja pyrkivät vaikuttamaan muun muassa rakenteisiin.

– Siitä voi tulla aito mielekkyyden kokemus, mutta se voi myös kuormittaa, Saarimäki sanoo.

Hänen mukaansa suurin osa jaksaa kuormittavassa tilanteessa, kunhan tietää tilanteen joskus loppuvan. Epävarmat työmarkkinat on monille suuri haaste.

– Jos oman työn jatkuminen on epävarmaa, varsinkin nyt tässä koronatilanteessa, se kuormittaa. Resilienssin ideana ei ole pelkästään selviytyä, vaan ihan aidosti pyrkiä eteenpäin.

 

Teksti: Michaela von Kügelgen
Kuva: Getty Images

 

Psykologilta tai psykoterapeutilta haetaan apua, kun työ pännii, tehtäväkuorma uuvuttaa tai työyhteisössä ajaudutaan konflikteihin.

Kun yli kuusikymppiset duunarimiehet alkoivat varata aikoja, työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Mari Lassila tuuletti.

– Vau, nyt on lasikatto rikottu!

Psykologilta tai psykoterapeutilta haetaan apua, kun työ pännii, tehtäväkuorma uuvuttaa tai työyhteisössä ajaudutaan konflikteihin. Myös ruuhkavuodet väsyttävät ja ihmissuhdeongelmat riipivät monen mieltä. Vastaanotolle tulijalla saattaa olla tilanne päällä tai sitten jokin asia on jäänyt kalvamaan, jopa vuosiksi.

– Usein jo se helpottaa, kun aluksi todetaan, että asiakkaan tunteet ja pelot ovat kyseisessä tilanteessa normaaleja, Lassila sanoo.

Lue lisää Lassilan työnkuvasta TEK-lehdestä.

Teksti: Kirsti Levander
Kuva: iStock

 

Empatia on kaikkea muuta kuin pehmeää hömpötystä. Päinvastoin: se on yksi työelämän keskeisistä taidoista, jota tarvitaan jokaisessa projektissa ja työyhteisössä.

Mitä empatia työelämässä sitten tarkoittaa? ”Kysymys ei ole tunteesta tai luonteenpiirteestä, vaan empatia on yhdistelmä monista taidoista, jotka auttavat meitä ymmärtämään toisiamme”, kirjoittavat aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi teoksessaan Aivot työssä. Empatian avulla on mahdollista ennakoida toisen toimintaa ja tehdä oletuksia siitä, miten toinen tulee kuhunkin asiaan reagoimaan. Tämä vaatii toisen tunteiden ymmärtämistä sekä kykyä havaita erilaisuutta ja samanlaisuutta. Empatiasta voidaan siis puhua kaiken vuorovaikutuksen lähteenä.

Omaa empatian tajuaan voi tietoisesti treenata. Vinkkejä empatiakyvyn harjoittamiseen löydät TEK-lehdestä.

 

Teksti: Sara Salomaa
Kuva: Outi Kainiemi

 

Asiantuntijatyössä aivot ovat korvaamaton työkalu. Jotta aivot pysyvät terässä, niitä on huollettava.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kuuluu vanha sanonta. Totta tavallaan, sillä nykytiedon valossa aivojen hyvinvointi on yhteydessä koko kroppaan. Huolehdi aivoistasi, niin keho kiittää.

Uni, liikunta ja ravinto ovat aivojen toimintakyvylle keskeisiä, mutta mitä tarkalleen pitää tehdä? Poimi asiantuntijoiden vinkeistä itsellesi toimivin ja tee siitä tapa. Uuden tavan oppiminen voi viedä, lähteestä riippuen, kolmesta viikosta puoleen vuoteen. Muutosten tekeminen on kuitenkin mahdollista!

Työterveyslaitoksen tutkija Sampsa Puttonen, liikuntafysiologiasta väitellyt Riikka Kivelä ja tutkija Satu Jyväkorpi kertovat omat vinkkinsä aivojen huoltamiseen. Lue lisää TEK-lehdestä.

 

Text: Katariina Rönnqvist

Kuva: Jenni Kiviniemi

Mitä yhteistä on maailmankuululla fyysikolla Stephen Hawkingilla ja entisellä freestylehiihtäjällä ja FightBack-brändin perustaneella Pekka Hyysalolla? Molemmat ovat loistavia esimerkkejä siitä, mihin hyvällä itsensä johtamisella parhaimmillaan pystyy. Sen sijaan, että Stephen ja Pekka keskittyisivät siihen, mitä eivät voi tehdä, he ovat keskittyneet siihen, mitä voivat tehdä.

Työterveyslaitoksen Monimuotoisuusbarometrissä (2016) haastatellut HR-alan ammattilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että itsensä johtamisen taidoissa nuorilla työnhakijoilla on ehdottomasti eniten kehitettävää. Itsensä johtamisesta tulee usein mieleen hyvä itsekuri ja deadlineissa pysyminen. Nämä liittyvät itsensä johtamiseen, mutta ovat enemmänkin hyvästä itsensä johtamisesta seuraavaa toimintaa, kuin itsensä johtamisen todellista ydintä.

Itsensä johtamisessa on pohjimmiltaan kyse omien tunnetilojen tunnistamisesta, oman osaamisen tiedostamisesta ja ennen kaikkea omiin kykyihin uskomisesta. Toisin sanoen itsensä johtamisen mestarilla on kehittynyt käsitys siitä, kuka hän on, mihin hän pystyy ja minne hän on menossa.

Kun omakuva on realistinen, tavoitteet ovat selvillä ja omiin kykyihin on kova luotto, alkaa itsensä johtaminen näkyä toiminnan tasolla juurikin deadlineissa pysymisenä ja onnistuneena aikataulutuksena.

Ajankäyttösi kertoo arvoistasi

Itsensä johtaminen vaikuttaa työn ja uran lisäksi kaikkiin elämän osa-alueisiin, kuten vapaa-aikaan ja ihmissuhteisiin. Se, mihin käytät aikasi, kertoo paljon myös siitä, mitä elämässäsi arvostat. Milloin olet viimeksi pohtinut, kohtaavatko tavoitteesi ja toimintasi? Entä teetkö päivittäin asioita, jotka edistävät tavoitteidesi saavuttamista?

Jos omat arvot ja tavoitteet eivät ole selvillä, elämästä tulee helposti joko ylisuorittamista tai alisuorittamista. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat elämässä sinulle tärkeimpiä, ja minkä verran loppujen lopuksi käytät niihin päivittäin aikaa.

Usein tavoitteiden asettamisesta tulee mieleen esimerkiksi uraan tai opiskeluun liittyvät, tehtäväkeskeiset tavoitteet. Aivan yhtä tärkeä tavoite voi kuitenkin olla myös se, ettei hyvällä omallatunnolla tee päivän aikana yhtään mitään.

Kiire- ja tehokkuuskulttuurimme painottaa esimerkiksi työhön ja opiskeluun liittyviä tavoitteita, jolloin vapaa-aikaan ja hyvinvointiin liittyvät tavoitteet saattavat jäädä taka-alalle. Pahimmillaan tämä voi johtaa innovatiivisuuden ja motivoituneisuuden laskun kautta uupumukseen, joka puolestaan vaikuttaa työskentelyn tehokkuuteen.

Urheilijakaan ei ylikuntoisena yllä parhaimpaan suoritukseensa. Sama pätee työelämässä – aseta itsellesi rajat! Hyvinvoiva työntekijä on myös tehokas työntekijä.

Näin voit kehittää itsensä johtamisen taitojasi

  1. Mieti, mistä nautit työssäsi tai opinnoissasi eniten. Missä haluaisit kehittyä? Entä vapaa-ajalla?
  2. Tee muutaman päivän ajalta listaa asioista, joita teet päivän aikana. Vertaa niitä edellisen kohdan pohdintasi tuloksiin. Täsmäävätkö ne?
  3. Aloita päiväsi miettimällä päivän tärkeintä tavoitetta. Mikä olisi se yksi asia, jonka haluaisit saada aikaan? Jos saavutat päivän aikana tavoitteesi, muista olla itsestäsi ylpeä.
  4. Kirjoita ylös kaikki mielessäsi pyörivät, tekemättömät asiat. Mieti päivän alussa, mitkä niistä on konkreettisesti mahdollista suorittaa juuri tänään. Pilko isommat kokonaisuudet pienempiin osioihin. Näin saat joka päivä viivattua listalta jotain yli, ja elämän hallinnan tunteesi kasvaa.
  5. Aseta selvät rajat sille, mihin asti aiot tehdä töitä tai opiskella, ja mistä alkaa vapaa-aika. Näin sekä työskentelyn tehokkuus että vapaa-ajasta nauttiminen kasvaa.

Läs den här artikeln på svenska

Teksti: Anni Laine
Kuva: Getty Images