Omaa työuraa on mahdollista luovia moneen suuntaan. Perinteiset polut ovat usein helpoimpia, mutta välillä intohimot johdattavat kohti sankempia ryteikköjä. Vaan mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon, jos lähtee raivaamaan polkua kovasti kilpaillulla alalla?

Mikään ei ole mahdotonta – sen tietää tamperelaisen vastamelukuulokevalmistaja Valcon ääniguru Jasse Kesti. Valco painii kansainvälisten jättien kanssa alalla, jolla kilpailua riittää. Yritys on kuitenkin onnistunut erottumaan massasta persoonallisella brändillään ja tinkimättömällä osaamisellaan. Epäilijöitä kuitenkin riitti.

”Arvaa vain, montako ihmistä piti meitä täysin hulluina, kun kerroimme tuovamme lisää kuulokkeita näin täysille markkinoille”, Kesti kertoo. ”Eli kauheasti pitää olla pokkaa ja luottoa omaan tekemiseensä.”

Haasteista huolimatta Valco otti kurssin kohti myrskyn silmää. Alkujaan yritys toimi maahantuojana ja verkkokauppana. Tästä verkkokaupasta myös Kesti osti kuulokkeet – ja huomasi, että niitä olisi mahdollista hioa vielä paremmiksi. Kesti otti yhteyttä Valcoon vuoden 2019 alussa, ja siitä alkoi yrityksen oman tuotelinjan suunnittelu.

”Markkinoilla ei vain ollut tarpeeksi hyviä vastamelukuulokkeita – ja ne kohtuullisen hyvätkin maksoivat aivan liikaa. Niinpä lähdimme kokeilemaan, pystyisimmekö tekemään paremmat ja edullisemmat kuulokkeet. Ja pystyimmehän me”, Kesti toteaa.

Valcon kohdalla suunnitelma oli menestyksekäs. Yritys on lyhyessä ajassa kartuttanut vankan kuluttajakunnan, ja firman vastamelukuulokkeita on kuluneen syksyn aikana vilahtanut niin Temptation Islandin kuin Vain Elämää -sarjan kulisseissa. Vaan millaista osaamista tarvitaan, jotta unelmat saadaan siirrettyä paperilta kaupan hyllyille? Substanssiosaaminen on tärkeää alalla kuin alalla, mutta yritystoimintaan ja liikeidean toteuttamiseen vaaditaan yllättävän monipuolista osaamista.

”Kuulokkeiden ja audiolaitteiden kanssa työskennellessä pitää toki olla myös paljon ymmärrystä aihepiiristä – pitää ymmärtää äänentoistimia aika syvällisellä tasolla. Sen lisäksi pitää myös löytää suunnittelijoita, muotoilijoita, insinöörejä ja oikeat tehtaat. Kun tuote on valmis, tarvitaan erottuvaa mainontaa ja taitava graafikko houkuttelevan ilmeen luomiseksi. Sitten on vielä logistiikkaa, kirjanpitoa ja kaikenlaista”, Kesti listaa.

”Paljon osaamista pitää olla, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse yksin osata! Salaisuus onkin siinä, että ottaa itseä viisaampia hommiin mukaan. Siinähän se sitten meneekin lähes omalla painollaan.”

Yhteistyön voima ja tiedon jakaminen ovatkin toistuva teema Kestin vastauksissa. Tiimityö tuottaa monialaista osaamista ja itseä kokeneemmilta oppii alan salaisuudet. Tämä kaikuu myös Kestin ohjeissa heille, jotka ovat kiinnostuneita musiikkiteknologian parissa työskentelystä.

”Kannattaa mennä kirjastoon ja haalia kaikki alaa sivuava kirjallisuus! Jos joku on nähnyt tarpeeksi vaivaa kirjoittaakseen aiheesta kirjan, niin hän mitä luultavimmin tietää aiheesta enemmän kuin internetin syövereissä pätijät”, Kesti kertoo.

”Suosittelen myös rohkeasti ujuttautumaan alalle töihin, vaikka joutuisikin aloittamaan pohjalta. Siinä työtä tehdessä pääsee samalla kyselemään kokeneemmilta – fiksuilla ihmisillä on usein tarve jakaa tietoaan. Sillä tavalla he itsekin ovat oppineet.”

Ohjeet pätevät yrittämiseen ja liikeidean toteuttamiseen laajemmallakin tasolla. Vaikka haasteita riittää, niitä ei tarvitse kohdata yksin. Taitavalla porukalla suunnistaessa umpimetsänkin keskeltä alkaa polku hahmottua.

 

Teksti: Lassi Linnola
Kuva: Getty Images

 

DI Petri Nohynek aloitti jatkuvaa matkustamista vaativan työnsä kymmenen vuotta sitten. Hän neuvoo öljyjättejä ja voimalaitoksia suurten koneiden hallinnassa.

Bently Nevadalla työskentelevä Senior Application & Solutions Architect Petri Nohynek etsii asiakkaille ratkaisuja – teknologiaa, sensoreita, monitoreja ja ohjelmistoja – jotta tuotanto pyörii ilman kalliita keskeytyksiä tehokkaasti, turvallisesti ja mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Nohynekin työkenttänä on koko Eurooppa, joskus myös Venäjä tai Israel – tänä vuonna työviikkoja Suomessa oli kertynyt Nohynekille kesään mennessä vasta kuusi. Reissaava diplomi-insinööri luottaa kahden laukun taktiikkaan ja on saanut liikkuvasta työelämästään paljon irti.

Lue lisää Nohynekin urasta  TEK-lehdestä.

 

Teksti: Asta Sjöblom

Kuva: Petri Nohynekin arkisto

Tiina Keipi kehitti vähäpäästöistä vedyn tuotantoteknologiaa. Se voi olla ensiaskel tähän asti ikuisena tulevaisuuden lupauksena pysyneeseen vetytalouteen.

Vetyä on jo 1970-luvulta lähtien väläytelty hiiliyhdisteiden polttoon perustuvan globaalin energiajärjestelmämme seuraajaksi. Jos sähköä olisi rajattomasti tarjolla, olisi vetytalous ihanteellinen ratkaisu: raaka-aineena vesi, joka hajoaa sähkövirran avulla vedyksi ja hapeksi, ilman päästöjä.

Vetytalouden kompastuskivi on kuitenkin vedyn tuotanto. Nykyisin vedyn tärkein – ja halvin – tuotantomuoto on maakaasun höyryreformointi. Suomen suurin vedyntuottaja on Nesteen öljynjalostamo. Höyryreformoinnilla valmistettu vety käytetään jalostamolla hiilivetyketjujen katkomiseen.

– Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva vedyntuotanto on merkittävä hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja, kertoo väitöstutkija Tiina Keipi, joka työskentelee nykyisin Valmetin tuoteinsinöörinä.

Keipin väitöskirjassaan kehittämä vedyntuotantomenetelmä leikkaa vedyntuotannon hiilidioksidi- eli CO2-päästöjä radikaalisti. Keipin väitöskirjassaan kehittämä vedyntuotantomenetelmä leikkaa vedyntuotannon hiilidioksidi- eli CO2-päästöjä radikaalisti.

Lue lisää Keipin palkitusta väitöskirjasta TEK-lehdestä.

 

Teksti: Petja Partanen

Kuva: Sara Pihlaja

Vastavalmistunut diplomi-insinööri Tuomas Yli-Marttila sai kaksi vuotta sitten vastuulleen metsäkonevalmistaja Ponssen historian suurimman logistiikkauudistuksen.

Kaksi vuotta sitten Tuomas Yli-Marttila valittiin metsäkonevalmistaja Ponssen logistiikkapäälliköksi. Vastavalmistunut diplomi-insinööri hyppäsi suoraan syvään päätyyn, sillä Ponssella oli käynnissä historiansa suurin logistiikkauudistus, jonka läpiviennistä Yli-Marttila vastasi.

”Tulin keskelle myllerrystä. Muutimme logistiikkaa enemmän kuin kertaakaan aiemmin Ponssen historiassa. Siinä taidot ulosmitattiin heti.”

Yli-Marttila ei kuitenkaan astunut liian suuriin saappaisiin, sillä opinnot niin ammattikorkeakoulussa kuin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa antoivat hänelle hyvät eväät työelämään.

Lue lisää TEK-lehdestä.

 

Teksti: Pekka Leiviskä

Kuva: Anu Kovalainen

DI Jussi Heikkola johtaa Wärtsilä Suzhoun tehdasta, jossa valmistetaan puhdistus- ja suojakaasulaitteita laivoihin. Hän tähdentää, ettei tehdas ole konepaja vaan yksikkö, joka parantaa maailmaa.

”Tuotteemme auttavat kaikkien laivoilla syntyvien epäpuhtauksien käsittelyssä. Parannamme maailmaa”, tiivistää Heikkola, ja on aika tosissaan.

Lappeenrannassa kasvanut Jussi Heikkola, 36, valmistui TKK:lta Otaniemestä 2006. Hän on kulkenut pitkän tien 120 työntekijän yksikön toimitusjohtajaksi Suzhouhun, jossa työt alkoivat kesällä 2016. Suzhou on 8–10 miljoonan asukkaan – eli kiinalaisittain keskikokoinen – kaupunki Shanghain lähistöllä. Hänellä on takanaan pitkä ura työskentelyä maailmalla.

Lue lisää TEK-lehdestä

Teksti: Jaakko Takalainen
Kuva: Gráinne Quinlan

Miika Aittala tekee tavallisista kännykkäkuvista materiaalimalleja, joilla voi vaivattomasti vuorata bittimaailman pintoja vaikkapa tinapaperilla, ruosteisella metallilla tai roudarin­teipillä.

3D-mallin herättäminen henkiin on oma taiteenlajinsa. Peleissä koko pelimaailma luodaan reaaliajassa, ja monen elokuvan lavasteet ja hahmot ovat olemassa vain 3D-mallina. Kun elokuvaa renderöidään eli luodaan ruutu ruudulta, tarvitaan paljon tietoa: 3D-maailman geometria, kamerakulma, pintojen materiaali ja valaistus.

Maailmankuulun MIT-yliopiston suurimmassa tutkimuslaboratoriossa, The Computer Science and Artificial Intelligence Laboratoryssä (CSAIL) työskentelevän tutkija Miika Aittalan tutkimusaiheena olevat matemaattiset funktiot laskevat renderöinnin aikana, miten valo kustakin 3D-maailman pikselistä heijastuu.

”Eri materiaalien mikroskooppiset karheudet saavat valonsäteet heijastelemaan eri suuntiin”, Aittala selittää.

Lue lisää aiheesta TEK-lehdestä

Teksti: Petja Partanen
Kuva: Bruce Vickmark

Hei vain kaikki, joiden mielestä humanistit ovat merkillisiä. Ette ehkä tiedä, mistä puhutte. Todellisia kummajaisia ovat taiteilijat.

Kertomukseni on henkilökohtainen. Jätin johtohommat isossa yrityksessä hypätäkseni taiteilijan kelkkaan.

Tiedät varmasti tunteen: aivan kuin joku katsoisi sinua. Taiteilijan kanssa tilanne menee vielä pidemmälle. Aivan kuin hän yrittäisi ymmärtää minua. Tunne on outo, mutta siihen tottuu. Minä olen meistä puheliaampi. Syy on hänen. Hän tuntuu aidosti kuuntelevan.

Arvioisin, että teekkari näkee opintojensa aikana ”on yhtä kuin” -merkin (=) 21 600 kertaa. Taiteilija ei näe sitä ehkä kertaakaan. Ei ihme, että suhde varmoihin ja valmiisiin vastauksiin on eri. Taiteilija lähtee liikkeelle ihmisen kokemuksesta ja jättää tilaa tulkinnoille. Tulkitkaa, miten haluatte, mutta ihmisten välisessä kanssakäymisessä tämä on rikkaus.

Taiteilijalla on kummallisia käsityksiä koneista. Jos tietokone ei toimi, hän syyttää itseään ja uskoo, että kaikki ratkeaisi, jos hän muuttuisi. Insinööri syyttää tietokonetta. Siinä on koulutuksen tuoma ero.

Taiteilijoiden aikakäsityksestä liikkuu huhuja, joita he itse ylläpitävät korostamalla alan dead-line -luonnetta. Ainutlaatuisuus on taiteilijoille tärkeää, joten en ole maininnut, että kaikki alat ovat DL-aloja. Alasta riippumatta jokainen projekti on aina käyttänyt vähintään kaiken sille varatun ajan ja rahan. Ero insinöörin ja taiteilijan välillä on kuin yöllä ja yöllä.

Taiteilijan ajatuksenkulku voi olla rönsyilevää. Sanovat sitä luovuudeksi. Osa ilmiöstä saattaa johtua myös laskuharjoitusten puutteesta. Kun tuijottaa tuntitolkulla fysiikan kaavoja niitä ymmärtämättä, tottuu ajatuksen ja sanan rönsyilemättömään hiljaisuuteen. Sanotaan, että kulttuuri syö strategioita aamupalaksi. Yhtä varmasti sen tekee pallointegraali rönsyille.

80-90 % yrityksistä linjaa asiakas- ja työyhteisökokemuksen, siis tunnekokemuksen parantamisen, ykköstavoitteekseen. Minkä tahansa uudistuksen ratkaisevin osa ovat ihmiset. Taiteilija tuo ihmisen ja kohtaamisen etualalle. Siksi heillä on paljon annettavaa yhteiskunnan ja yritysten uudistumiseen.

Taiteilija puhuu harvoin tavoitteista, mutta sitäkin useammin tarkoituksesta. Meidän muidenkin pitäisi. Silloin tulee tehtyä isompia juttuja ja luotua merkityksellisyyden tunnetta.

Kollegani on taiteilija. Se on käsittämättömän onnellista.

 

Kirjoittaja on DI ja Teekkarin työkirjan 1997 päätoimittaja, joka on ennen nykyistä tehtäväänsä ArtSense Oy:n toimitusjohtajana työskennellyt esimies- ja johtotehtävissä Tiedon, Elisan, L&T:n ja Mehiläisen palveluksessa.

 Teksti: Kimmo Huhtimo
Kuva: Getty Images

Arto Niskanen valjasti renkaan sisäpuoliset kiihtyvyysanturit tarkkailemaan, miten lähellä pitokyvyn rajaa liikutaan. Tämä on elintärkeä tieto tulevaisuuden itsestään ajaville autoille. Tutkimuksessa hyvään alkuun Niskasen auttoi Aalto-yliopistoon vuosien varrella rakentunut älykkäiden renkaiden tutkimusympäristö.

”Meidän tutkimusryhmässämme on hyvä yhdistelmä teoreettista ymmärrystä asfaltti- ja jääkitkasta sekä osaamista älyrenkaista ja antureista”, Niskanen kertoo.

Niskanen perehtyi tutkimusaiheeseen jo diplomityössään, joka käsitteli vesiliirron mittaamista kiihtyvyysanturien avulla.”Diplomityötä tehdessäni ymmärsin, mitä tekniikalla voisi tehdä ja mitä hyötyä siitä voisi olla.”

Älyrengastutkimuksen tärkeä tavoite on käyttää itse rengasta anturina. Esimerkiksi tieto kitkaa heikentävästä vesipatjasta olisi arvokasta nykyautojen aktiivisille turvajärjestelmille. Nykyiset turvajärjestelmät havaitsevat tilanteen vasta kun renkaan pitokyky on jo menetetty.

”Rengasalan suuri tutkimuskysymys on renkaan kitkapotentiaalin reaaliaikainen mittaus”, Niskanen sanoo.

Lue lisää TEK-verkkolehdestä

Teksti: Petja Partanen
Kuva: Markus Sommers

Tuleeko meistä kaikista isona koodareita? Tekevätkö robotit työmme? Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tulevaisuuden työelämä tuo tullessaan.

Tiede ja tekniikka kehittyvät vauhdilla. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja näkee, että kehitys on sitä luokkaa, että ihmiset voivat vapautua mekaanisesta työnteosta. ”Siirrymme asteittain itsensä toteuttamisen yhteiskuntaan, jossa tärkeää on se, että kokee tekemänsä työn mielekkääksi ja perustelluksi”, hän sanoo.

Yksittäisiä peliliikkeitä oleellisempaa on varautua tulevaisuuteen hyväksymällä se, että yllättävätkin asiat muuttuvat. ”Joustavuus, avoimuus ja kiinnostus uusiin asioihin ovat yleistaitoja, joita tarvitaan aina”, futuristi Elina Hiltunen listaa.

Myös Aleksi Neuvonen ajatushautomo Demos Helsingistä peräänkuuluttaa uteliasta asennetta. ”Ruoki uteliaisuuttasi. On tärkeää opetella tekemään asioita joustavasti yhdessä ja hyvällä meiningillä.”

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti Osmo Kuusen mukaan digitalisoituminen, big data ja tekoäly ovat kolme asiaa, joihin jokaisen kannattaa perehtyä.

Esitimme viisi väittämää tulevaisuudesta, joihin pyysimme tutkijoita vastaamaan.

Tulevaisuudessa…

Väite 1. Kaikki työ on digityötä ja jokaisen pitää osata koodata.

Iso osa työstä digitalisoituu ja automatisoituu. Koodaamisesta tulee tärkeä perustaito vieraiden kielten rinnalle: elämä helpottuu, kun sen hallitsee. Kaikkien tuskin tarvitsee koodata – ohjelmointi on monilla aloilla tukitoiminto. Kauempana tulevaisuudessa koodaustaitoa ei ehkä tarvita, jos tekoäly hoitaa koodauksen.

DI, KTT ja futuristi Elina Hiltunen

Väite 2. Robotit tekevät kaikki meidän työmme.

Ne tekevät merkittävän osan toistettavuuteen ja rutiineihin perustuvista töistä, mutta eivät ihmiset toimettomiksi jää. Halu olla hyödyllinen on ihmisessä vahva ja erilaisia ihmisten sosiaalisuuteen liittyviä tarpeita on loputtomasti. Niissä riittää puuhaa, jossa robottien on vaikea syrjäyttää ihmistä tyydyttävästi. Lisäksi toistaiseksi paras kombinaatio luovassa ongelmanratkaisussa on koneen ja ihmisjoukon yhdistelmä.

Demos Helsingin perustaja ja tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen

Väite 3. Työtä ei tehdä toimistossa.

Digitaalisen kehityksen ansiosta monia töitä voi tehdä jo nyt siellä, missä se on mielekästä. Toki toimivat tilat ovat tulevaisuudessakin kysyttyjä. Tilavuokrauksen malli täytyy muuttaa räätälöidysti sopimuskohtaiseksi. Tähän suuntaan ollaan jo menossa edistyneissä ostoskeskuksien yrityssopimuksissa. Tilan mahdollistama tulovirta on vuokran peruste ja vuokrataso joustaa tuottavuuden mukaan.

Tutkimusjohtaja, dosentti ja startupien neuvonantaja Jari Kaivo-oja

Väite 4. Työurat lyhenevät ja niitä on jokaisella monta erilaista.

Työura ei kytkeydy enää yhteen yritykseen vaan tehtäviä ja työnantajia vaihdetaan varsinkin alan sisällä. Oman alan laaja ymmärrys on hyvä osaamisen lähtökohta, mutta sitä on hyvä täydentää jollakin yllättävällä. Opiskele tekniikan alan lisäksi vaikka kaunokirjallisuutta! Erikoiset yhdistelmät voivat auttaa työelämässä.

Dosentti ja What Futures Oy:n toimitusjohtaja Osmo Kuusi

Väite 5. Yrityksiä ja työntekijöitä ei ole, vaan asiantuntijat työskentelevät projekteissa omiin nimiinsä.

Näin tapahtuu – tai ainakin käsityksemme yrityksistä ja työntekijöistä muuttuvat. Digitaalisessa ajassa mahdollisuudet organisoitua ja tehdä yhteistyötä monipuolistuvat. Yrityksillä ei ole enää samaa tehokkuusylivoimaa kuin ennen. Parhaimmillaan tämä vapauttaa ihmiset toteuttamaan itseään. Ihminen kuitenkin tarvitsee edelleen yhteisön, mistä todisteena co-working-tilojen synty.

Demos Helsingin perustaja ja tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen

 

Teksti: Katariina Rönnqvist
Kuva: Getty Images

Vuonna 2011 kuollut Harry Coover oli tuottelias keksijä, mutta ei ole epäselvää, mistä maailma muistaa hänet. Coover kehitti virallisella nimellä syanoakrylaatti tunnetun pikaliiman.

Eastman Kodakin vuonna 1958 markkinoille tuoma pikaliima oli välitön menestys. Monen ensimmäinen pikaliimasauma oli peukalon ja etusormen välissä, joten kehittäjäyhtiö havaitsi bisnesmahdollisuuksia käyttämällä keksintöä myös haavaliimana. Kenttätestauksia tehtiin salaa Vietnamin sodassa.

Lue lisää Harry Cooverin ja pikaliiman kiehtovasta historiasta TEK Verkkolehdestä.

Teksti: Petja Partanen
Kuva: Getty Images